Elokuun kuohujen tapahtumat ajoittuvat vuoteen 1859, jolloin Pohjois-Karjalassa oli tekeillä yksi Suomen suurimmista järvenlaskuoperaatioista. Monta vuotta valmisteltu järvenlasku aikaistui, kun Höytiäisen ja Pyhäselän väliin kaivetun kanavan padot romahtivat ennen aikojaan ja Höytiäisen vedet lähtivät ryöppyämään liki valmiiksi saatua kaivantoa pitkin kohti Pyhäselkää. Tapahtumassa oli aineksia suureen luonnonkatastrofiin. Oli muun muassa vähällä, että suuri vesimassa olisi livennyt kaivannosta ja lähtenyt ryöppyämään nuoreen Joensuun kaupunkiin. Tapahtumiin sidottu fiktiivinen romaani kertoo Amalia Variksesta, kestikievarin emännästä, joka ruokkii kanavatyömaan rakentajia. Kielletty rakkaus sysää Amalian synnintuntoon, joka tarjoaa tien selviytymiseen. Avuksi hän löytää Liperissä vaikuttaneen Kukkospapin, Henrik Renqvistin synnyttämän herätysliikkeen Amaliakin halusi olla puhdas oksa totuuden viinipuussa . Kaikki muuttuu niin luonnossa kuin päähenkilössäkin. Maakuntakirjailijoiden yhdistyksen puheenjohtaja Kari Tahvanainen on arvioinut Elokuun kuohut -romaania mielenkiintoiseksi historialliseksi romaaniksi. Hän toteaa, että se on muun muassa hyvällä tavalla erikoinen tarina tunteiden ja vesien kuohumisesta ja karkaamisesta luonnollisista uomistaan. Amalian itsenäistyessä naisen asemaa ja sen muutostakin päästään kuvaamaan, toteaa Kari Tahvanainen.
