Tämä on kertomus kahden nuoren pojan kehittymisestä nuoriksi miehiksi. Samalla se kertoo siitä, kuinka Suomea rakennettiin hyvinvointivaltioksi sodan jälkeen. Se vaati kovaa, puuduttavaa työtä, vastuuta jo nuoresta lähtien ja kaikkien osallistumista joskus yli voimien käyvissä kamppailuissa. Työ oli kaiken ydin. Vanhat hyviksi havaitut työtavat, itse tehdyt työvälineet ja ahkeruus olivat kaiken perusta. Sen mukaan arvotettiin ihmisen kelpoisuus. Samalla tämä on kertomus oman itsen löytämisestä, seksuaalisuudesta, ja henkisestä kehittymisestä vaikeuksien kautta. Toisen pojan suunnaton isänkaipuu ja huonommuuden tunteet ja usein toistuva kysymys Miksi minulla ei ole isää? Kuitenkaan kaikki ei ollut pelkkää puurtamista, vaan joukkoon mahtui nuoruuden onnen hetkiä, tahatonta komiikkaa ja romantiikkaakin. Raahen idyllinen puukaupunki meren sylissä on päänäyttämönä useissa tämän kirjan tapahtumissa. Tällaista elämää suurten ikäluokkien nuoruuteen silloin kuului. Viihdyttäviä lukuhetkiä!
